Vaalijalan blogi

Tervehdys ulkomailta!

Tervehdys ulkomailta! Jo vuosi on vierähtänyt siitä kun Anna Armeniasta ja Sara Espanjasta matkasivat kotimaihinsa. Molemmat lähettävät kovasti terveisiä Vaalijalan väelle! Sara työskentelee erityisoppilaiden kanssa ja Anna kansainvälisen projektin parissa kotimaissaan.

Sara ja Anna osallistuivat EVS-nuorisovaihto-ohjelmaan. Alla on vapaaehtoisten haastattelu ja kokemuksia Vaalijalasta ja Suomesta.

1. Miksi päätit osallistua EVS (European voluntary service)-nuorisovaihto-ohjelmaan? Miksi valitsit kohteeksesi Suomen?

SARA: Olen ollut kiinnostunut jo pitkään vapaaehtoistyöstä sekä matkustelusta ja tämä kohde mahdollisti molemmat tavoitteeni. Olen opettaja ja kiinnostunut kaikesta koulutukseen liittyvästä, joten halusin maahan, jossa on tunnetusti todella hyvä koulutusjärjestelmä. Myös kiinnostukseni uusia kulttuureja kohtaan sekä oman englanninkielen taidon kehittäminen olivat syitäni valita kohteekseni juuri Suomi.

ANNA: Olin etsiskellyt pitkään sopivaa projektia EVS:ltä. Eräänä päivänä ystäväni soitti minulle ja sanoi, että minulla olisi kaksi tuntia aikaa päättää lähdenkö erääseen projektiin mukaan Suomeen. Suunnitelmani olivat suunnanneet Brasiliaan tai Espanjaan, mutta päätinkin tulla tänne. Se, mikä sai minut kiinnostumaan juuri tästä paikasta, oli mahdollisuus saada työskennellä taiteen ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa, sillä juuri sitä halusinkin.

******

2. Missä organisaatiossa työskentelit ja mitä teit?

SARA: Olin töissä Vaalijalan kuntayhtymällä Sateenkaaren erityiskoulussa. Työtehtäviäni on auttaa oppilaita päivittäisissä askareissa sekä oppiaineissa kuten matematiikassa, biologiassa ja englannissa. Toimin myös opettajan avustajana sekä ideoin ja valmistelen esimerkiksi askarteluhetkiä. Toinen työpaikkani Vaalijalassa oli Vaahteran yksikkö, jossa työskentelin aikuisten asiakkaiden kanssa. Myös Rantala 2 oli yksi työpaikkani.

ANNA: Työpaikkani oli Taidepesula, jossa ohjaajat auttavat asiakkaita kehittymään taiteellisissa lahjoissa samalla tukien heidän omaa tyyliä tehdä taidetta sekä edistää kommunikaatiotaitojen kehittymistä. Työskentelin myös Sinisiivessä, jossa asiakkaille tarjotaan muun muassa kädentaitoja kuten kankaaanvärjäystä, neulontaa, ompelua sekä kokkausta. Samalla asiakkaita tuetaan kommunikaatiotaitojen kehittymisessä sekä askeleissa kohti itsenäistä asumista. Tehtäväni on auttaa työpajoissa ja oppia tunnistamaan asiakkaiden toiveita sekä auttaa heitä päivän askareissa.

******

3. Miltä työsi mielestäsi vaikuttaa? Mikä on ollut tärkein oppimasi ja kokemasi asia liittyen Vaalijalaan?

SARA: Pidin työstäni todella ja olin osa yhteisöä. Olen oppinut paljon asioita kuten suomea, kehittynyt englannin kielen taidoissani, oppinut uusia opetusmetodeita, kohdannut uusia haasteita ja oppinut ratkaisemaan ne. Olen oppinut paljon ja todella onnellinen siitä. Kaikista mieleenpainuvin kokemus oli Espanjapäivä, jolloin kokkasin espanjalaista ruokaa oppilaille ja työntekijöille. Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden jakaa jotain omasta kulttuuristani.

ANNA: Tärkeitä hetkiä oli paljon, esimerkiksi hetki jolloin asiakas halusi tehdä minusta muotokuvan ja antaa sen minulle muistoksi. Oli myös ihana tulla joskus töihin niin, että henkilö joka ei puhunut lainkaan englantia toivotti minulle heti aamusta huomenta englanniksi. Toukokuun ensimmäinen päivä oli myös todella mieleenpainuva, jolloin sain tehdä kasvomaalauksia asiakkaille. Molemmat työpaikkani olivat mahtavia ja olen todella kiitollinen kaikista kokemuksistani.

******

4. Mistä asioista pidit eniten ja vähiten asuessasi Suomessa? Mitä eroja huomasit Espanjan ja Suomen välillä?

SARA: Pidän todella paljon ihmisistä. Suomalaiset ovat spesiaaleja ja mukavia. Myös järvet, maisemat ja metsät ovat mahtavia. Talvi oli minulle hieman haastavaa aikaa, koska oli niin pimeää. Vaalijala sijaitsee hieman syrjässä, joten myös kulkeminen ja viikonloppumenot olivat vähäisiä.  Saapuessani Suomeen kaikki oli ihmeellistä ja uutta. Erityisesti muistan ihmetelleeni peliautomaattien paljoutta eri kauppapaikoissa. Myös ruokailuajat ja kauppojen aukioloajat ovat hyvin erilaisia Espanjaan verrattuna. Mahtavaa oli, että apteekissa odottaessasi saa katsoa televisiota sekä juoda kahvia!

ANNA: Suomi on minulle paikka, jossa ei ole stressiä tai kiirettä, niin kuin omassa maassani, jossa kaikki ovat kiireisiä. Täällä on aikaa itselle, rentoutumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Ihmiset ovat rauhallisia, ystävällisiä ja mukavia, eivätkä lähes koskaan kiireisiä. Tuntuu, että täällä on aikaa kaikelle. Talven pimeys oli haastavaa aikaa, enkä siihen oikein tottunut. Mutta pidän aamuista ja aivan mahtavan värisistä auringonlaskuista. Taiteilijana näen tämän täydellisenä paikkana, sillä joka päivä luonto näyttää huippunsa ja kauneutensa.

******

5. Miltä tuntui asua Pieksämäellä? Mitä kaipaat omasta kulttuuristasi ja mitä huomioita teit suomalaisesta kulttuurista?

SARA: Olen tottunut asumaan keskisuuressa kaupungissa, josta löytyy kaikkea mitä tarvitsee ja tarjolla on usein paljon vapaa-ajan aktiviteetteja. Välillä Pieksämäki tuntui minusta hieman pieneltä ja hiljaiselta, koska ei ollut niin paljoa tekemistä. Mutta kuitenkin nautin olostani ja erityisesti keväästä, jolloin pystyin ajamaan polkupyörällä. Omasta kulttuuristani kaipaan perhettäni, poikaystävääni ja ystäviä. Kaipaan myös kaupunkia, kahvihetkiä sekä aurinkoisia päiviä.
Suomalaisuudesta löysin paljon mielenkiintoisia asioita. Suomalainen sauna on mahtava. Talvella menin avantoon saunan jälkeen, kokemus oli mahtava mutta kylmä! Kun kerroin kokemuksestani kavereilleni he sanoivat, että olen järjetön!!

ANNA: Pieksämäen keskusta sijaitsi hieman kaukana sieltä, missä asuimme, joten aluksi oli aika vaikeaa. Tuntui että viikonloppuina ei ollut paljoa tekemistä ja esimerkiksi sunnuntaisin oli hankala kulkea julkisilla. Pieksämäen pienuus sai minut hieman ikävöimään kotia, ihmisiä ja sitä, että omassa maassani on tavallista viettää iltaa ja nauttia kaupungista minä viikonpäivänä tahansa.  Vaikka tuntuu, että suomalaiset viihtyvät iltaisin kotona, samaan aikaan teillä on paljon urheilumahdollisuuksia ja se on kannustavaa. Täällä ihmiset pitävät urheilusta, menevät uimaan, juoksemaan ja sauvakävelemään.  Erityisen mahtavaa on se, että talviaamuisin voi nähdä 75-vuotiaan mummon sauvakävelemässä!

******

6. Minkälaisia suunnitelmia sinulla on tämän projektiin loputtua?

SARA: En varmaksi vielä tiedä. Yritän hakea julkisen koulun opettajaksi omassa maassani ja muusta en tiedä, saa nähdä!

ANNA: Tällä hetkellä etsiskelen Armeniasta samankaltaisia projekteja kuin Vaalijalassa, joissa voisin työskennellä ja jakaa sitä mitä olen täällä oppinut. Mielestäni Vaalijalan toimintamalli, kuinka tuetaan ja ohjataan asiakkaan elämää ja pidetään hänestä huolta, on todella hyvä. Projekti, jossa olin mukana, antoi kokemusta ja työkaluja tulevaa varten. Voisin kuvitella itseni jatkamassa työtä samalla kentällä, mutta samaan aikaan minulla on joitain toiveita liittyen mielenkiinnonkohteiseeni ja harrastuksiini, joita haluaisin toteuttaa. Mutta katsellaan ja kuten sanontakin kuuluu: ”Ihminen ehdottaa, Jumala järjestää”. Myöhemmin nähdään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jaa:

Kommentit (0)

Jätä kommentti


Vaalijala