Vaalijalan blogi

Ensimmäisessä pandemian psykologian blogissani 18.3.2020 kirjoitin kanadalaisen psykologian professorin Steven Taylorin tutkimuksista liittyen koronapandemiaan ja terveysahdistukseen sekä lyhyesti Vaalijalan asiakkaiden kertomista kokemuksista koronaviruksesta ja siihen liittyvistä peloista ja huolista. Tässä blogissa palaan aiheeseen.

Steven Taylorin (2019) kirjoittamaan teokseen pandemian psykologiasta (The Psychology of Pandemics: Preparing for the Next Global Outbreak of Infectious Disease) liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, josta hän kertoo eräässä lehtihaastattelussa. Ensimmäinen kustantaja hylkäsi hänen teoksensa julkaisemisen perustellen, että ”se on mielenkiintoinen idea, mutta kukaan ei tule lukemaan tätä kirjaa.” Toinen kustantaja julkaisi kirjan lokakuussa 2019 – noin kaksi kuukautta aikaisemmin kuin ensimmäinen koronatartunta todettiin Wuhanissa.

Pandemian jalanjäljet

Toisessa lehtihaastattelussa Taylor kertoo tutkimuksiinsa perustuen, että pandemian psykologinen jalanjälki on tulevaisuudessa paljon suurempi kuin sen lääketieteellinen jalanjälki. Tiedämme jo tässä vaiheessa, että maailmassa useat pandemiasta selviävät ihmiset ovat kohdanneet monenlaisia stressitekijöitä ja menetyksiä, ystävien ja rakkaiden menetyksiä koronaviruksen vuoksi, työpaikan menetyksiä, yritysten konkursseja sekä kotien ja avioliittojen hajoamisia lockdownin seurauksena.

Luonnonkatastrofeja koskevan tutkimuksen perusteella tiedetään, että noin 10 % ihmisistä kärsii vakavista psykologisista ongelmista, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöistä tai posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD). Mutta luku voi olla paljon suurempi. Kun SARS puhkesi vuonna 2003, niin moni sairastui nimenomaan PTSD:hen. Neljän vuoden seurantatutkimus SARS-selviytyjistä (n=70) osoitti, että 44 %:lle kehittyi PTSD. Vaikka he toipuivat SARS:sta, PTSD säilyi vuosia yli 80 %:lla tutkituista. (Taylor & Asmundson, 2020)

COVID-stressioireyhtymä

Uusimmissa julkaisuissaan Taylor (2020, 2021) esittelee COVID-19-stressioireyhtymää, sen käsitettä, rakennetta ja korrelaatteja. Oireyhtymän arviointiin on kehitetty myös tutkimusväline, COVID Stress Scales (Taylor et al., 2020).

COVID-stressioireyhtymä muodostuu viidestä keskeisestä tekijästä, joita tutkimusvälineellä arvioidaan: (a) koronaviruksen vaarallisuuden pelko (pelko joutua kontaktiin viruksen kanssa), (b) huoli koronaviruksen sosioekonomisista haitoista (kuten huoli henkilökohtaisesta taloustilanteesta), (c) ksenofobiset pelot, mikä tarkoittaa pelkoa, että ulkomaalaiset levittävät koronavirusta, (d) traumaattisen stressin oireet (suora tai epäsuora traumaattinen altistuminen koronavirukselle) ja (e) koronavirukseen liittyvä pakko-oireinen tarkistaminen ja varmistuksen etsiminen.

Taylor (2021) määrittelee COVID-stressioireyhtymän pandemiaan liittyväksi sopeutumishäiriöksi, jolle alttiimpia ovat henkilöt, joilla on esimerkiksi aikaisempaa terveysahdistusta. Stressioireyhtymän diagnoosi voitaisiin tehdä vain, jos muut potentiaaliset oireyhtymät on suljettu pois, kuten pakko-oireinen häiriö ja PTSD. Luonnollisesti COVID-stressioireyhtymän pidemmän ajan kulku vaatii lisätutkimuksia. Vastaavia sopeutumishäiriöitä voi ilmetä tulevaisuuden pandemioissa. COVID-stressioireyhtymän ymmärtäminen voi auttaa tulevien pandemioiden ymmärtämisessä ja hoidossa.

Tällä hetkellä COVID-stressioireyhtymän psykologinen hoito perustuisi kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin, joita on saatavilla sekä itseavun että psykoterapian kautta. Koska pelko on olennainen osa oireyhtymää, käytössä olevia menetelmiä ovat kognitiivinen strukturointi, huolien käsittely ja stressin hallinta.  Pakko-oireista tarkistamista ja varmistuksen hakemista voidaan helpottaa samoin kognitiivisen käyttäytymisterapian terveysahdistuksen hoidon keinoilla, joita ovat altistaminen ja reagoinnin ehkäisy. Pakko-oireita voidaan hoitaa myös lääkityksellä. Mieleen tunkeutuvien haitallisten ajatusten ja mielikuvien hoitoon voi aluksi auttaa häiritsevästä mediasta vetäytyminen, lähteiden tarkistaminen ja ajan vähentäminen esimerkiksi uutisten seuraamisessa. Jos nämä keinot eivät ole riittäviä, vaihtoehtoina ovat esimerkiksi trauman psykoterapeuttinen altistushoito ja lääkitys. Vaalijalassa meillä on valmiina tarvittava osaaminen näihin vaikuttamiskeinoihin.

Hyviä uutisia

Taylor ja Asmundson (2020) toteavat, että pandemia tulee viimein väistymään. Aikaisemmat resilienssin eli psykologisen palautumiskyvyn tutkimukset viittaavat siihen, että 2/3 ihmisistä selviää niistä stressitekijöistä, joita koronavirus aiheuttaa. Jotkut heistä kokevat uudistunutta elämän tarkoitusta autettuaan toisia ihmisiä pandemian aikana.

Suomessa koronarokotukset etenevät, ja kesää myöten rajoituksia höllennetään. Hyvään selviytymiskykyyn liittyy monesti myös huumorintajua. Esimerkiksi kahden metrin turvavälistä on vitsailtu: suomalaisten kerrotaan ihmetelleen, miksi normaali neljän metrin etäisyys ei ole riittävä.

Vaalijalassa johtoryhmä on onnistunut koronainfoissa ja muissa koronatoimissaan mielestäni kiitettävästi. Joku voi epäillä arvosanani vilpittömyyttä, mutta itse en kuulu johtoryhmään, enkä myöskään tunnusta erityistä tarvetta miellyttää johtoryhmää, vaan sovellan kuuden metrin turvaväliä. Huumorista huolimatta varsinaista turvaväliä ja muita suosituksia on edelleen tärkeä noudattaa.

Emme vielä tarkkaan tiedä, mitä elämä on pandemian jälkeisessä maailmassa. Yksi olennainen tosiasia on, että suurin osa ihmisistä selviää pandemiasta ilman vakavampia psykologisia ongelmia. Toiseksi heitä, joilla näitä ongelmia ilmenee, voidaan auttaa.

Lähteet

Taylor, S. (2019). The Psychology of Pandemics: Preparing for the next global outbreak of infectious disease. Cambrigde Scholars Publishing.

Taylor, S. & Asmundson, G.J.H. (2020). Life in a post-pandemic world: What to expect of anxiety-related conditions and their treatment. Journal of Anxiety Disorders, 72, 1-2.

Taylor, S., Landry, C.A, Paluszek, M.M, Fergus, T.A., McKay, D. & Asmundson, G.J.G. (2020). Development and initial validitation of the COVID Stress Scales. Journal of anxiety disorders, 72, 102232.

Taylor, S. (2020). COVID stress syndrome: Concept, structure, and correlates. Depression and Anxiety, Wiley Periodicals LLC, 7:706–714.

Taylor, S. (2021). COVID Stress Syndrome: Clinical and Nosological Considerations. Current Psychiatry, 23: 19.

Jaa artikkeli

Lisää luettavaa

Tiina Hiltunen, projektikoordinaattori

Hyvää kevään alkua Homma haltuun -hankkeesta

Homma haltuun­-Toiveista työhön -hanke on Vaalijalan hallinnoima hanke ajalla 1.1.2021-31.12.2022.

Maarit Rantakurtakko, kuntoutuksen johtaja

Nenonpellon uusi Kompassi - lasten ehdoin perheet edellä

Nenonpeltoon valmistui vuoden vaihteessa kovasti odotettu lastenyksikkö, uusi 15-paikkainen Kompassi, joka korvasi entisen 9-paikkaisen Kompassin tiloiltaan.