Sopiva - Etelä-Savon henkilökohtaisen budjetoinnin hankekausi päättyi viime vuoden lopussa, kuten myös kansallinen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen luotsaama HB-hanke. Sopiva-hanke on ollut yksi yhdeksästä alueellisesta henkilökohtaisen budjetoinnin hankkeesta vuosina 2020-2021. Sopiva-hanke on päässyt tavoitteisiinsa ja tulokset jäävät elämään konkreettisina toimina alueellamme myös ensi vuonna, kun kehittämistyö jatkuu osana käytännön työtä toimintamallin käyttöönoton myötä.
Henkilökohtainen budjetointi on määritelty vammaispalvelujen järjestämisen tavaksi, jossa asiakas on itse keskiössä suunnittelemassa, toteuttamassa ja järjestämässä omia tuen- ja palvelujen tarpeitaan. Henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteena on vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja lisätä valinnanvapautta. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020). Sopiva- hankkeen tavoitteena oli mallintaa henkilökohtaisen budjetoinnin asiakasprosessi ja tuottaa malli siitä, kuinka tällä järjestämisen tavalla voidaan järjestää vammaisen henkilön palvelutarvetta vastaavat palvelut. Yhtenä isona kokonaisuutena näiden tavoitteiden rinnalla on koko hankematkan ajan kulkenut asiakkaan oman osallistumisen ja äänen kuulumisen kysymykset. Kaikissa vaiheissa on pidetty kirkkaana mielessä se, että kun puhumme itsemääräämisen vahvistamisesta, puhumme myös vammaisen henkilön osallisuudesta.
Osallisuus ja osallistuminen
Osallisuus voidaan määritellä liittymiseksi, kuulumiseksi johonkin, mukaan ottamiseksi, osallistumiseksi, yhteensopivuudeksi tai kaikiksi näistä. (Isola ym. 2017, 3.) Osallisuuden voidaan katsoa yleisesti tarkoittavan sellaista kuulumista johonkin kokonaisuuteen, jossa on mahdollista olla yhteydessä hyvinvointia lisääviin lähteisiin ja merkityksellisiin sekä merkityksellisyyttä luoviin vuorovaikutussuhteisiin. (Dean 2016, 428; Isola 2017, 5.) Hyvinvointia lisääviä lähteitä voivat olla aineelliset tekijät, kuten toimeentulo, asuminen, opiskelu ja koulutus ja harrastamiseen tarvittavat välineet sekä aineettomia tekijöitä, kuten turvallisuus, luottamus ja luovuus. Osallisuus voi ilmetä päätösvaltana omassa elämässä ja mahdollisuuksina hallita, ennakoida, ymmärtää ja säädellä ympäristöään ja omaa olemista osana sitä. Osallisuus voi olla vaikuttamista itsen ulkopuolisiin prosesseihin, kuten palveluihin, asuinympäristöön tai erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin. (Isola ym. 2017, 5-6).
Vammaisten henkilöiden osallisuuden katsotaan koostuvan samoista elementeistä kuin kenen tahansa muunkin henkilön osallisuus. Henkilön osallisuuden toteutumiselle nousee vammaisuuden tuomien toimintarajoitteiden vuoksi erityisiä vaikeuksia, joiden vuoksi osallisuutta pidetään hyvin olennaisena elementtinä kehitysvammaisten ihmisten ihmisoikeuksien toteutumiselle. Vammaisten ihmisten osallisuuden toteutuminen ei aina ole heidän itsensä käsissä, vaan toisilla ihmisillä, ympäristöllä ja palvelurakenteilla on suuri merkitys osallisuuden toteutumiselle tai sen estymisellä. (Dean 2016, 428-429). ICF- toimintakykyluokitus määrittelee kehitysvammaisten henkilöiden osallisuuden ja toimintoihin osallistumisen yhdeksi tärkeimmistä elementeistä kehitysvammaisuuden ymmärtämisessä. ICF - toimintakykyluokituksessa kehitysvammaisuutta tarkastellaan moniulotteisena kokonaisuutena, jossa korostuu vammaisuuden aiheuttamien toimintakykyrajoitteiden vaikutukset osallistumiseen ja osallisuuden kokemisen mahdollisuuksiin. (Dean 2016, 428; WHO 2001, 7.)
Suomi on sitoutunut vammaissopimuksen mukaisesti siihen, että kaikissa vammaisia henkilöitä koskevassa keskustelussa tulee kuulla vammaisia henkilöitä itseään. Vammaissopimuksen yksi kantavista ja keskeisistä periaatteista on vammaisten henkilöiden täysimääräinen ja tehokas osallistaminen yhteiskuntaan ja sen toimintoihin. (Vammaispalveluiden käsikirja 2021). Osallisuus ja osallistuminen ovat eri asioita. Vammaisen henkilön osallisuus tarkoittaa yhteisön jäsenenä olemista ja siinä toimimista niin, että henkilölle syntyy tunne yhteisöön kuulumisesta. Osallisuuden katsotaan tapahtuvan yksilön ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. (Isola 2017, 5). Vammaisen henkilön osallisuus edellyttää sitä, että yksilöllä on riittävät aineelliset resurssit käytössään, hänellä on mahdollisuus toimia aktiivisena omaa elämää koskevassa päätöksenteossa ja hänellä on sosiaalisesti merkityksellisiä suhteita ja yhteisöjä, joihin kuulua (Vammaispalveluiden käsikirja 2021).
Osallisuuden elementit sopivan tuen toimintamallissa
Sopiva- hankkeen lopputuotoksena syntyi sopivan tuen toimintamalli. Sopivan tuen toimintamalli perustuu nykyiseen lainsäädäntöön ja olemassa oleviin asiakasprosesseihin. Toimintamallissa olemassa olevia prosesseja on tarkasteltu ja päivitetty työstämällä eri vaiheisiin elementtejä ja konkreettisia työkaluja vammaisen henkilön kohtaamiseen, vuorovaikutuksen tukemiseen ja vahvemman osallisuuden tukemiseen. Käytännössä nämä asiat ovat esimerkiksi henkilöstön kouluttamista näistä teemoista, erilaisia kommunikoinnin tuen materiaaleja, osaamisen vahvistamista tulkkauspalvelujen ja tukihenkilöiden mahdollisuuksista, tukisuunnitelman tuottaminen osaksi palvelusuunnitelman tekoa ja tuetun päätöksenteon keinojen ja käytänteiden kokoamista ja systemaattista käyttöönottoa ohjaavia materiaaleja.
Suurimpia oivalluksia sopivan tuen toimintamallin rakentumisessa on ollut se, ettei pelkkä henkilökohtainen budjetointi tuonutkaan tavoitteena olevia ratkaisuja. Vaikka toimintamallin sisälle on mallinnettu itse henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämisen tavan prosessi ja sitä koskevat ohjeistukset ja asiakirjat yhteiskehittämisen prosesseissa, toimintamallin ydin on kaikissa niissä toimissa, jotka mahdollistavat jollakin tapaa aiempaa paremmin ja enemmän asiakaan, vammaisen henkilön, oman äänen kuulumista, vaikuttamista ja päätösten teossa mukana oloa. Osallisuus omissa asioissa vahvistaa itsemääräämistä.
Vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden osallisuus oman elämän päätösten tekemiseen ja palvelujen suunnitteluun tapahtuu sekä arkisissa hetkissä että palvelujärjestelmätasolla palvelutarvetta arvioitaessa ja palvelusuunnitelmaa tehdessä. Mitä vaikeammin vammaisesta henkilöstä on kyse, sitä enemmän osallisuuden mahdollistamisen varmistamisesta jää toisille ihmisille. (Dean 2016, 428-429; Vammaispalveluiden käsikirja 2021.)
Sopivan tuen toimintamalli Innokylässä: https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/sopivan-tuen-toimintamalli
Lähteet:
Dean, Evan & Fisher, Kim 2016. Participation and Intellectual Disability: A Review of the Literature. Intellectual and developmental disabilities 2016, Vol. 54, No. 6, 427–439.
Isola, Anna-Maria; Kaartinen, Heidi; Leemann, Lars; Lääperi, Raija; Schneider, Taina; Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Teryeyden- ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 33/2017.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020. Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanke.
Vammaispalveluiden käsikirja 2021. Vammaisten ihmisten osallisuus
WHO 2001. International Classification of Functioning Disability and Health. World Health Organization. Geneva.